Televisio

Monista päiväkirjamerkinnöistäni huomaan, että olen ollut televisio addikti, koska olen saattanut luetella päivän aikana katsotut sarjat ja elokuvat. Vieläkin olen addikti. Jos en saa katsoa tiettyä ohjelmaa tiettyyn aikaan, hermostun tai raivostun helposti. Vuonna 2005 olen kirjoittanut seuraavan pysäyttävän merkinnän. En tiennytkään, että olin jo tuon ikäisenä noin tietoinen addiktiostani. Minulla ei kuitenkaan ole muistikuvia, mitä sarjoja seurasin tuohon aikaan. Pitänee etsiä merkintä, jossa olen luetellut katsomiani sarjoja.

Su 18.9.2005

”Tajusin äskettäin, tai oikeastaan olen varmaan tajunnut koko ajan, että katson televisiota näyttelijöiden takia. Ohjelma ei kiinnosta, jos siinä ei ole mielenkiintoisen näköisiä ihmisiä. Siksi ehkä en pitäisi radiokuunnelmista. Tai se olisi ainakin erilainen elämys. Minulle juoni tai roolisuoritus ei tarkoita paljon yhtään mitään. Puhumattakaan vuorosanoista. Olisi varmaan erilaista kuunnella vuorosanoja pelkästään. Silloin ei heräisi niin paljon tunteita. Toivottavasti tämä ajatusryöppy ei johdu äikän kirjoituksista, jotka on huomenna. Siis ensimmäinen osa. Jännittää hieman en haluaisi jännittää. Olisi vaikeaa olla jännittämättä.”

Yo-kirjoitukset syksyllä 2005

En ole pitkään aikaan päivittänyt tätä blogia. Syynä on yksinkertaisesti se, etten ole kyennyt avaamaan yläkoulu- ja lukioaikaisia päiväkirjoja. Eilen kuitenkin koin herätyksen. Joensuussa järjestettiin ensimmäistä kertaa Päiväkirjaklubi, joita on järjestetty muun muassa Helsingissä. Itse menin vain kuuntelemaan muita rohkeita lukijoita. Jälkikäteen jäi kuitenkin pieni harmitus siitä, etten itse mennyt lukemaan. Mutta jos saavat järjestettyä toisen tilaisuuden, niin sitten!! (Tämä on lupaus!)

Viime aikoina omassa elämässäni olen kokenut ja kevään mittaan koen vielä uusia muutoksia ja mullistuksia. Muutoksen tuulet vieräyttivät minut abiturienttivuoteeni melkein kymmenen vuoden takaisiin ajatuksiin. Silloinkin koin muutosta, tai olin odottamassa sitä. Nämä kirjoitukset ovat syksyltä 2005, jolloin kirjoitin äidinkielen ja matematiikan. Myöhemmässä postauksessa käsittelen vielä kevään suorituksia.  

La 10.9.2005

”Kirjoitukset lähestyvät vauhdilla. Enään yksi viikko ja pitäisi kirjoittaa äikän aineistoaine. Olenko valmis? No jaa, voisin olla parempi. Eilen sain hyvät arvostelut Manulta otsikkoaineesta. 90 p! eli jotain e:n ja l:n luokkaa. Eli kyllä minä jommasta kummasta saan e:n, jos sille päälle päädyn. Matikassa minulla tavoitteen b. Siitä en odota liikoja. Stressi on päällä aika kovana. Vielä uniin ei ole päässyt kirjoitukset tunkeutumaan. Soilan uniin ne ovat päässet käsiksi. Ulkona on vielä koht. lämmintä. Eilen tuuli aika paljon tai oikeastaan se oli myrsky lukemissa tai siltä se tuntui. Illalla satoi ja se jatkui varmaan puoleen yöhön. Aamu kirkas.”

To 22.9.2005

”On jäänyt vähän kirjoittamatta tänne. Piti jo maanantaina, mutta se jäi, kun väsytti niin paljon. Aineistoaine oli maanantaina. Eilen sain opettaja Malla Jylhän arvion: hänen mielestään arvosanaksi kuuluu m ja mielestäni se on ihan oikein. Se ei mennyt ihan odotetulla tavalla. Miksi kaikki ovat niin pettyneitä? Uhosinko liikaa saavani e:n? Taisin. Vielä on otsikkoaine jäljellä. Jos se jää m:ään niin olen tyytyväinen. Sekin on hyvä arvosana, parempi kuin tarvitsisin. Itse tilanne oli jännittävä. Minua jännitti. Vatsa oli sekaisin. Iikka tuli istumaan eteeni. Jouduin koko ajan tuijottamaan hänen selkäänsä. Aika ironista. Aiheet olivat ihan idioottimaisia. Valitsin novelliaiheisen tehtävän.”

Ma 26.9.2005

”Sainko kirjoitettu elämäni parhaimman aineen? En todellakaan! Jo otsikkokin äidin mielestä tökkii. En ymmärrä, miksi en kirjoittanut uudestaan. Käteen sattuu. En tiedä tuleeko sensorit ymmärtämään sarkasmiani. Aiheena minulla oli taivaan ja helvetin olemassaolo. Revi siinä sitten jotain hienoo irti. Muut aiheet ei edes kiinnostanut, tai sitten en ymmärtänyt niitä muita. Nyt se on kuitenkin ohi. Odotan perjantaita, jolloin on matikan yo. Huonosti menee.”