sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Aloitus



Laitettakoon alkavan kolminkympin kriisin (joka ei kuitenkaan ole vielä lähelläkään) piikkiin tämä blogiyritys (/kokeilu). Tästä varmasti tulee uhkarohkea yritys etsiä jotain kadotettua tai tutustua johonkin menetettyyn. Aion julkaista vanhoja päiväkirjojani tässä blogissa. 

Innoituksen tähän sain katsottuani dokumentin nimeltään Mortified Nation. Se kertoo Mortified lavatapahtumista, joissa ihmiset lukevat ääneen päiväkirjojaan. Lukemiseen liittyy häpeä ja salaisuuksien kertominen julkisesti, mutta kuitenkin vahva yhteisöllisyyden ja jakamisen tunne. Tietenkin heti heräsi innostus, että Suomessakin voisi järjestää tällaista! Edelleen elättelen tätä ideaa omalle paikkakunnalleni. Tällä viikolla kuulin, että Suomessa järjestetään jo tällaisia lavatapahtumia pienimuotoisesti Helsingissä, Korjaamossa, nimellä Päiväkirjaklubi.

Olen kirjoittanut päiväkirjoja noin kymmenvuotiaasta lähtien aina viime päiviin asti. Lopetin hetkellisesti kirjoittamisen vuosi sitten. Viime joulun tienoilla aloin taas kirjoittamaan, koska tajusin, minkälainen henkireikä kirjoittaminen minulle on. En ole koskaan ollut hyvä uskoutumaan kenellekään ääneen, joten ainoa ”todellinen” ystäväni on ollut päiväkirja. Niitä on kertynyt useita. 

Olen aikaisemminkin lukenut päiväkirjojani itsekseni jälkeenpäin, mutta viimeisimmän lukukerran aikana minulle tuli täysi vierauden tunne. Kuka on tämä henkilö, joka on kirjoittanut nämä tekstit? En osannut enää samaistua teksteihin, ne olivat aivan vieraan henkilön kirjoittamia. Juurikin tästä vierauden tunteesta kumpuaa myös halu käydä pientä tutkimusmatkailua menneisyyteen. En halua unohtaa sitä pientä tyttöä, joka kerran ehkä saatoin olla.

En osaa vielä sanoa, missä tahdissa kirjoittelen, ehkä sitä mukaan kun luen. Kaikkea en rupea kirjoittamaan tänne, ehkä ne mehevimmät ja hauskimmat jutut julkaisen? Koska en sentään halua tylsistyttää lukijoitani. Enkä mene vannomaan, että kirjoitan kronologisessa järjestyksessä. Tässä teille kuitenkin esimaistelua, kuka saattoi olla 10-vuotias tyttönen. Niin ja kirjoitan alkuperäisessä asussa sen mukaan kuin se on luettavissa.

9.5.1997, 10v.

"Heräsin tänään klo 6.45 Makailin vieilä minuutin. Sitten nousin ja menin vessaan. Tulin takaisi huoneeseeni ja aloin pukea. Sitten menin alas syömään aamupalan. Sitten luin päivän ohjelman. Sitten rupesin koittelemaan kesäkenkiä. Sitten oli aika lähteä kouluun. Tänään oli vain 3:en tunnin päivä. Kun tulin kotiin heitin repun lattialle ja söin välipalan. Menin suoraan kentälle pelaamaan nelimaalia. Mutta sitten yks kaks tuli Juhani paikalle ja sitten pelattiin pesistä. Mutta se meni päin honkia. Tulin kotiin rupesin syömään karkkia. Ja katoin samalla TV. Katoin teeveetä noin 3 tuntia. Menin ulos. Pyysin kavereita mut ne ei voinu olla. Mut entiä miksi. Tulin sisälle. Rupesin taas kattoo TV. Rakas päiväkirja en jaksa muistella enää tätä päivää."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti