Vuonna 2005 täytin 18 vuotta. Luulisi, että ihminen olisi
iloinen ja onnellinen tuolloin, mutta päiväkirjamerkintäni ei viittaa noihin
tunteisiin sanallakaan. En juhlinut täysi-ikäistymistä kavereideni kanssa, ainoastaan
perheeni kanssa. En muista, että meillä olisi käynyt ketään sukulaisiakaan erityisesti
vieraana… Samoihin aikoihin kävin autokoulua, joka ei mennyt erityisen hyvin.
Teoriakokeen kävin kahteen kertaan ja inssiajonkin kolmeen kertaan ennen kuin
pääsin läpi.
To 20.1.2005
Nyt minä sitten kuulemma olen 18 vuotta. Ei tunnu yhtään
erilaiselta. Väsyttää, joka luultavasti on ihan normaalia, kun kello on 5.25
aamulla. Minua ei nukuta. Ei ole nukuttanut moneen yöhön; ainakaan kunnolla.
Minua ei huvittanut yhtään juhlia eilen synttäreitäni. Äiti oli tehnyt kakun ja
kaikki. Oikeastaan tuo kakku oli paras kakku, jonka muistan äidin koskaan
tehneen. Minä olin vain mukana katsoamassa, kun perhe juhli minun
18-vuotispäivää. Tainalta ja Timolta sain yhden ruusun ja 20 euroa, Rauhalta
kirjan ja vanhemmilta pitkikset. Eilen myöskin oli pimeän ajon koulutus. Siellä
oli mukavaa. Tuntui vain, että minä olin huonoin ajaja. Minä olin melkein koko
ajan penkassa; siis osumassa siihen. Ohitukset meni ihan hyvin. Malla Jylhä [äidinkielen
opettaja] luki Anssin äikän aineen. Se oli tosi hyvä! En olisi Anssista koskaan
luullut tuollaista. Hän kirjoitti nykytaiteen monimutkaisuudesta. Varmaan nosti
meriittejään luokassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti