Käsialanäytteitä

Olen kirjoittanut päiväkirjaa alakouluikäisestä lähtien, melkeinpä siitä asti, kun opin kirjoittamaan. Ilmeistä siis on se, että käsialani on muuttunut sitten alakouluikäisestä. Päiväkirjat todistavat sen hyvin, ja tehokkaasti.

Muistan häilyvästi, etten pitänyt käsialastani nuorempana. Löysin tästä jopa todisteen. La 16.8.2003 aloitin uutta kirjaa, johon olin aikaisemmin kirjoittanut, mutta repinyt ne sittemmin pois. Kommentoin tapahtumia seuraavasti:

”Monta vuotta sitten yritin kirjoittaa tähän kirjaan, mutta en ollut tyytyväinen käsialaani. Se oli isoa ja rumaa. Nyt se on muuttunut. Harmi vain, että minä revin ne sivut. Olisin halunnut tietää mitä olin kirjoittanut sinne, mutta en silloin tajunnut kuinka arvokkaita nuo sivut olivat, kun revin ne. Nyt ne ovat poltettu ja jossakin ne leijailevat koettaen päästä jonnekin. Tällä kertaa olen luvannut itselleni, että en revi, jos tulee hieman rumempaakin käsialaa tai teksti menee vinoon.”

Kaikenlaisesta sitä voi tuntea epävarmuutta! Alla vasemman puoleinen kuva on vuodelta 1997 ja oikeanpuoleinen paria vuotta myöhemmältä, vuodelta 1999. Kahdessa vuodessa käsialani on pienentynyt ja omasta mielestäni ainakin sievistynyt. Vieläkin kuitenkin häpeän lukea tuota käsialaa. Olin ujo ja epävarma, joka yritti mielistelemällä päästä suosioon. Tämän kaiken luen käsialasta!!

1997

1999

Vuosien saatossa käsialani toki muuttui. Erityisesti siitä tuli pientä, kuten seuraava kuva todistaa. Tuollaista pientä tihrustavaa käsialaa se nykyään itseasiassa on. Välillä minulla on kausia, jolloin muistelen kaunokirjoitusta. Mielestäni minulla on kaunis kaunokirjoituskäsiala. Siitä en kuitenkaan löytänyt kunnollista näytettä, siis sellaista, jonka sisältö kestäisi vielä tässä vaiheessa päivän valoa!

2005